Miksi lähdimmekään Australiaan

Toinen kuukausi menossa Australiassa ja elämä alkaa asettua täällä uomiinsa. Ajattelin, että on hyvä kirjoittaa vähän asioista, joita tällainen elämänmuutos tuo mieleen. Kun laitan kirjoitukseni blogiin, voivat ne, joita elämämme kiinnostaa, myös lukea mitä meille kuuluu. Ehkä voi syntyä ajatustenvaihtoakin.

Miksi lähdimmekään Australiaan? Se oli sattumaa ja intuition varassa toimimista. Pitkä työmatka Kirkkonummelta Tampereelle tuntui rasittavalta. Ruotsalainen kollega vinkkasi samasta työstä Perthissä, hän oli saanut Linkedinin kautta siitä tietoa. Vilautin viestiä Juhalle, joka innostui asiasta heti. Australia on Juhan unelmien maa, kuin iso Lappi, maisemia, erämaita, luontoa, kiinnostavuuksia.

Seuraavaksi kysyin lapsilta. Katriinalla (13 v) on mummultaan perittyä reissugeeniä, hän on yleensä aina valmis matkaan. Katriinan kanssa selvitimme Perthin hevostilanteen, ja se vaikutti lupaavalta. Oli ratsastettu riittävästi pakkasessa, sateessa, liukkaalla ja pimeässä.

Tuomas  (16 v) ei ollut ajatuksesta yhtään innoissaan. Hänellä oli viime vuonna niin jännittävä elämä Suomessa: kevytmoottoripyörä ja mukava kaveripiiri. Kysyin lasten isältä, että onko OK viedä lapsia Australiaan. Sampsa suhtautui myönteisesti, ja heti suunniteltiin vierailuja ja yhteydenpitoa Skypen avulla. Sampsa näki tällaisen muuton lasten elämää rikastuttavana asiana, tulee kielitaitoa ja toisten kulttuurien ymmärrystä.

Muutaman viikon mietin asiaa todella tarkkaan. Kannattaako moiseen ryhtyä, ero ystävistä ja sukulaisista, kaikki se vaiva, hevosista ja koiristakin luovuttava. Ajankohta kuitenkin vaikutti sopivalta, kaksi vanhinta lasta Konsta ja Mikko juuri irtautumassa kotoa, kaksi nuorempaa sen ikäisiä, että voivat tulla mukaan, joka tapauksessa olisi pian luovuttava isosta talosta Kirkkonummella. Jos joskus haluaisi asua ulkomailla, eikö se voisi olla nyt?

Otin yhteyksiä Australiaan, tulevaan esimieheeni, päästiin Juhan kanssa tutustumaan paikkaan kesäkuussa. Ihmiset vaikuttivat mukavilta ja tehtävä mahdolliselta.

Täällä siis ollaan puolen vuoden valmistelujen jälkeen. Matkaan lähteminen oli aikamoinen urakka, perheen 15-vuotisen kodin purkaminen, kaikki byrokratia aussien kanssa. Ikävää oli, että tässä yhteydessä myös äitini joutui muuttamaan. Nyt kuitenkin molemmat saamme uudet kodit ja tulipa tavaratkin järjestettyä.

Näyttää siltä, että intuitio ohjasi oikeaan suuntaan. Oppimismahdollisuuksia on paljon meille kaikille. Kyllä täällä varmasti muutama vuosi mukavasti menee, vaikka pidän selvänä, että koti-Suomeen palataan sitten kuitenkin.