Lomailemme miehen ja tyttären kanssa Sydneyn
ja Brisbanen välillä. En muista milloin tätä ennen viimeksi olinkaan lomalla.
Ulkomaille muutto myllertää aikaisemmat rutiinit uusiksi. Ennen maastamuuttoa kesäloma
meni entistä kotia peratessa. Kahtena viime kesänä taas olemme yrittäneet olla
mahdollisimman paljon Suomessa. Ulkosuomalaisen kotimaan lomat tuppaavat olemaan
niin täyteen ohjelmoituja, että leppoisuus on siitä kaukana. Viime kesänä
päästiin toki mökillekin, mutta stressasin siellä työpaikkahaastatteluun
valmistautuessa. Uudet työpaikat eivät yli viisikymppiselle naiselle ole
mitenkään itsestäänselvyyksiä, joten paras olikin valmistautua.
No, nyt tyttärellä on kevätloma ja hänen
toiveestaan suuntasimme Australian itärannikolle.
Olemme ajaneet päivän ja sitten yöpyneet kaksi yötä kussakin kohteessa. Ensin Coffs Harbour, sitten Brisbane. Nyt olemme Port
Macquareissa ja huomenna jatkamme Sydneyyn, jossa olemme hiukan pidempään,
torstaihin saakka. Tähän mennessä on nähty rantoja, luonnonpuistoja ja pikkukaupunkeja.
Kylläpä loma pitkästä aikaa maistuukin! Tänään
on oltu rannalla, tytär surffasi ja me Juhan kanssa katselimme valaita. Niitä
meni ohi muutaman sadan metrin päästä. Nähtiin hengityksen aiheuttamia pöllähdyksiä,
pyrstön lätkähdyksiä ja valtavia kylkiä. Vaikuttivat leikkisiltä.
Juha kuvaa valaanpyrstöjä.
Kun ajaa lähes tuhat kilometriä Sydneystä Brisbaneen, Australian valtava koko hahmottuu. Tämä on maan mittakaavassa melko lyhyt matka. Jos Brisbanesta olisi jatkanut pohjoiseen, olisi ollut vielä 2000 km edessä. Uskomattoman kaunis maa tämä on. Toinen toistaan kimmeltävämpiä rantoja. Tilaa olisi vaikkapa asuttaa kaikki kodittomat irakilaiset ja syyrialaiset ja ilmastokin olisi heille mitä sopivin.
Päivän päätteeksi kävimme koalasairaalassa. Tämä on koalojen asutuksen ydinaluetta. Vaikka ne eivät ole uhanalaisia, ihan hyvinkään niillä ei mene. Niillä on stressiä, joka lisää sairastavuutta infektioihin. Klamydiaa on sekä silmissä että alapäässä ja seurauksena sokeutta ja hedelmättömyyttä. Alueen n. 2500 koalasta n. 10 % käy vuosittain koalasairaalassa, muutamat toistuvasti.
Stressin aiheuttaa ihminen. Hyvistä eukalyptusmetsistä on pulaa, joten myös asunnottomuutta ilmenee. Koalat ovat hyvin paikkauskollisia, ja kun oma metsä hakataan alas, ne saattavat harhailla ympäriinsä onnettomina ja joutua autojen tai koirien kolhimiksi. Pääosin vapaaehtoisten ja lahjoitusten varassa toimiva sairaala tuntuu tarpeelliselta asutuksen puristuksessa eläville eläimille.
Koalasairaalan pitkäaikaispotilaat, joita ei
sokeuden vuoksi voida kotiuttaa.
Hyvä loma on myös sitä, että ehtii lukea. Tytär kun on aikanaan traumatisoitunut kolmen tunnin helteisessä jonotuksessa Vatikaanimuseoon, hän nyt käyttää veto-oikeuttaan ja karsii ohjelmasta kaikki hiukankaan raskaammat nähtävyydet. Niinpä ehdimme perehtyä australialaiseen nykykirjallisuuten. Minulla on menossa Helen Garner ja Juhalla Tim Winton ja kohta kirjoja vaihdetaan. On mukava lukea täkäläisiä tarinoita ja yrittää ymmärtää paikallista elämänmenoa. Yleislääkärin työn parhaita puolia on ihmisten tarinoiden kuuleminen ja seuraaminen. Lukemalla voin hiukan paikata sitä, mistä jään paitsi, kun en täällä päässyt harjoittamaan ammattiani.
