I love Australia

Huh, huh, mikä viikko! Ennen tänne tuloa ajattelin, että olisiko tämä viimeinen kerta Australiassa, mutta nyt ei enää tunnu siltä. Niin paljon kaikenlaista kiinnostavaa tapahtumassa, että jos vaan pääsen takaisin, niin ilomielin tulen. Paljon ihmisiä, joista en haluaisi päästää irti.

Reilu viikko matkalla on ollut yhtä haipakkaa. Ensinnäkin kiire ehtiä kaikkiin lempipaikkoihin uudelleen ja sitten paljon tapaamisia. Tiistaista torstaihin olin yliopistolla, jatkoin 'häntiä',  ohjasin väitöskirjaoppilaita. Mukavalta tuntuu se, että useat niistä asioista, joita täällä tuin liikkeelle, jatkuvat hyvin eikä tehty työ tunnu menneen hukkaan.

Säät onneksi suosivat sillä tavalla, että viikon keskellä oli hiukan viileämpää eikä kokouksissa istuminen haitannut yhtään. Nyt viikonlopuksi tuli taas lämmin ja kaunis sää. Aamulla riensimme rannalle Mettam's poolille, jossa oli mukavaa suomalaisseuraa. Käytiin uimassa, vaikka vesi ei vielä ole kovin lämmintä, kirkasta kuitenkin ja snorklatessa kaloja näkyvissä.

Monenmoisia uusia yhteistyökuvioita ja suunnitelmia on vireillä. Saa nähdä, mitä niistä kaikista irtoaa. Ausseissa mukavaa on sellainen 'can do it'-asenne. Kun toimeen tartutaan, mitä vaan voidaan saada aikaan.

Ja sitten tämä Australian luonto puree edelleen ihan täysillä. Ensinnäkin monenmoiset eukalyptus-puut, jotka myös tuoksuvat. Sitten kaikki muu luonnon monimuotoisuus, kasveista löytyvät uskomattoman monet variaatiot. Pään päällä kirkuvat papukaijat. Olemme käyneet kävelemässä Kings Parkissa, joka on uskomaton luonnonpuisto suurkaupungin keskellä.

Toinen keidas on M'lissin talli. Palasimme heti entisiin ratsastuskuvioihimme. Ratsastin kaksi kertaa tällä viikolla isolla vanhalla laukkahevosella, jonka nimi on 'Dane Hill'. Se on hieno ja kiva hevonen, mutta niin herkkä, että hiukan pelkään sitä. Jos teet väärän liikkeen ja se muistaakin vanhat kilpa-aikansa ja lähtee alta... Hyvin meni silti, enkä pudonnut. Ratsastaminen M'lissin paikassa on erityistä. Ei vaan hevonen ja se mitä tehdään, vaan paikan tunnelma ja estetiikka, jännä pala maaseutuelämää kaupungissa.

Hyvä uutinen on, että verraton ratsastuksenopettajamme M'liss on luvannut tulla Suomeen ensi kesänä. Tänään innokkaasti suunnittelimme ohjelmaa, mihin viemme M'lissin. Hän haluaa pitää myös tunteja ja tavata entisiä ja uusia oppilaitaan.

Nostalgiaa Perthissä

Palasimme kymmenen kuukauden poissaolon jälkeen Perthiin. Käymään vaan, reilun viikon lomalle. Päätimme tästä jo täältä lähtiessä. Tytär ehti kahdessa vuodessa niin leimaantua tähän maahan, että lähdön helpottamiseksi oli hyvä sopia mahdollisimman pikaisesta paluusta.

Tänään oli Perthissä kevään ensimmäinen todella lämmin päivä, +31. Täydellinen päivä, linnut lauloivat aamulla kevättä, kaikki kukkii. Ja ne tuoksut, joita tämä kaupunki on tulvillaan. Yöllä jo lentokentällä eukalyptusten tuoksu osui limbisessä järjestelmässä aivan oikeaan kohtaan.

Sellaiselle, joka kaipaa luonnon kauneutta ja ilmaston ihanuutta, Perth on ihan ehdoton paikka. On se vienyt ison palan minunkin sydämestäni. Päivä on ollut täynnä nostalgiaa, joka tulee sanoista nostos, kotiinpaluu ja algos, tuska. Tällainen paluu on täynnä hellänkipeää tuskaa. Meillä oli niin hyvä elämä täällä. Tutustuimme moniin ihaniin ihmisiin. Luonnon kauneus ympärillä, leppoisat säät, meri, Australian elämänmeno. Australia on 'Lucky country', omaa hyvät luonnonvarat ja toimivan yhteiskunnan. Eilen se näkyi esim. siten, että Qantaksen lennolla pakollinen turvaopastus oli viety videoklipeiksi eri puolilta maata, joissa näkyivät paitsi luonnon ihmeet myös ihmisten vuorovaikutustaidot.

Yksi osa oli kuvattu King's Parkista, josta ylläoleva kuvakin on. Olin siellä tänään lounaalla työnohjaajani kanssa. Olemme myös käyneet kaupoissa, tallilla tapaamassa M'lissiä ja sitten illallisella rannalla Ninan ja Adrianin kanssa. Kaikki on tuttua ja samanlaista kuin vuosi sitten.

Samalla, kun kuuntelee ihmisten tarinoita matkalla, niin huomaa, että maailma on nykyään tällainen, aika suuri osa ihmisistä muuttaa kotimaataan, vapaaehtoisesti tai pakosta. Kokemus maahanmuuttajana olemisesta on ollut tärkeä, se miten ei ymmärräkään kaikkea, sävyjä, tapoja ja käytäntöjä. Mietimme tietysti, olisiko pitänyt jäädä. Ei se ollut mahdollista, monestakaan syystä. Hiukan nuoremmille ihmisille pysyvä maan muutto on ehkä helpompaa. Tästä tulee kiinnostava viikko, muistamista, tunteita ja tunnelmia, ei onneksi pelkkää kipua.