Niin kaunis ja ihana kuin tämä maa onkin, samalla jo mietimme paluuta Eurooppaan. Tämän vuoden lopulla se tulee olemaan. Kaikesta tästä mukavasta elämästä täällä joudumme luopumaan.
Kaksi asiaa tämän ratkaisi: lääkärinoikeudet ja pitkä matka Suomeen. En sitten saanut oikeuksia tehdä lääkärintyötä täällä. Ehkä se olisi onnistunut, jos olisin jaksanut byrokratiaa, tenttejä, nöyristelyä, tuhatlappusia, mutta en jaksanut. Iso osa identiteettiäni on tavata potilaita, yrittää auttaa, diagnosoida sairauksia. En ole valmis vielä luopumaan niistä taidoista.
Ja se matka sitten. Australia kieltämättä on Onnela, enkä ihmettele, että nuoret tänne sankoin joukoin pyrkivät. Mutta matka Eurooppaan kestää lähes vuorokauden, melkein kuin matkustaisi kuuhun. Ei sitä tämän ikäinen ihminen jaksa kovin usein tehdä. Toipuminen matkasta kestää kauan. Näin ei ole hyvä elää, jos on läheisiä Suomessa.
Reilun puolen vuoden päästä siis muutetaan, ei vielä tiedetä tarkkaan minne. Tällä viikolla olen iloinnut saatuani selville, että hevosen tuominen täältä Eurooppaan ei ehkä olekaan niin kallista kuin toiseen suuntaan. Taitaa tulla yksi lemmikki täältä mukana.
Otetaan siis hetkestä kiinni. Australiassa parasta on ihmeellinen luonto, ja nautin siitä joka päivä työmatkalla King's Parkin läpi pyöräillessä. On paljon muutakin: mukavat, välittömät ihmiset, elämä tallilla, Perthin kahvilat, yliopiston vipinä. Oi ihana Australia, monta kuukautta vielä kanssasi!
