Koti-ikävää vai kulttuurishokkia?

Olen kärsinyt epämääräisistä negatiivisista tuntemuksista viime päivinä. En tiedä tarkkaan onko se koti-ikävää vai kulttuurishokkia.

Ilmeisesti poden eniten tästä porukasta koti-ikävää. Kyselen säännöllisesti muilta, onko heillä koti-ikävä enkä saa heistä oikein mitään irti. Ehkä se on torjuntaa. Ihan selkeästi kaipaan kavereita, perhettä, Suomea, Suomen maisemia, Helsinkiä, Mehiläisen kahvihetkiä, potilaitani, Mannerheimintietä, Kirkkonummea jne. Toisaalta eihän tuollaiseen kannata mukaan lähteä, täällä nyt vaan ollaan.

Osittain kyseessä on kulttuurishokki, moni asia on niin eri lailla. Aussibyrokratia on uuvuttanut minut, onhan siitä varoiteltu, mutta silti. Jonkinlaista taisteluväsymystä. Useimmat asiat on saatu hyvin järjestykseen, joitakin on kuitenkin vielä voitettavana. On kankeaa ja ihmisiä pistetään vaan odottamaan. Niin kuin nyt, että ei voida toimittaa meidän tavaroita varastosta enkä pysty ruokkimaan pesuettani asianmukaisesti ruokaa laittamalla.

Viime viikolla ahdistusta tuotti myös kirje siitä virastosta, jossa lääkäritodistukseni ovat tarkastettavana. Vaikka olin tehnyt hakemuksen millintarkasti, sain viestin, että hakemus on ’Incomplete’ ja asia on jäissä. Nyt pitää täyttää vielä yksi lomake, jossa selvitän sukunimen muutokseni. Virkatodistus ei siis riittänyt. Sitten vien tuon lomakkeen rauhantuomarille ’Justice of Peace’ ja käyn läpi vaiheet, yritän saada hänet vakuuttumaan, hankin leimoja ja lähetän paperit uudelleen.

On se kumma, kun ei voida ottaa henkilötunnuksia käyttöön. Täällä toimii ns. 100 pisteen henkilöllisyyden osoittaminen. Erilaisista dokumenteista saa eri lailla pisteitä, yleensä vaaditaan todistuksia eri luokista, esim. henkilötodistukset, pankkitodistukset, vuokrasopimukset, Medicare-kortti. On pitkä lista mahdollisista dokumenteista. Niitä sitten kootaan ja kiikutetaan eri virastoihin. Alamme nyt valmistautua aussi-ajokorttien hankintaan, iso pino papereita kasaan ja jonottamaan!

Ja sitten maisemat ja mielenmaisemat. Jotenkin on vaikea tottua erilaiseen maisemaan. Rakentaminen on niin kirjavaa, vakavaa arkkitehtuurin puutostautia esiintyy. Eukalyptusmetsät ovat kauniita ja raukeita, mutta eivät ne ole minun metsiäni.

Tänään menemme tapaamaan yhtä suomalaista, joka on ollut täällä jo kolme vuotta. Ehkä se helpottaa.