Kerronpa, miten viikko Australiassa on mennyt. Kevään merkkejä on, mutta lämmintä ei vaan tule. Tämä talvi on ollut kylmin 15 vuoteen. Päivälämpötilat edelleen +16-17 ja kotona hyytävää, kun ei ole mitään kunnon eristyksiä. King's Parkissa, jonka läpi ajan töihin, villit orkideat jatkavat kukintaansa. Meidän pihalle on ilmaantunut sinisade, joka tuoksuu ihanasti.
Päivän uutinen West Australian-lehdessä liittyi valkohaihin. Tänään julkistettiin raportti, jonka tarkoituksena oli selvittää lisääntyykö haipopulaatio. Kyllä tutkimus voi olla vaikeaa, haiden laskeminenkin. Lopputulos oli, että saattavat olla lisääntymässä tai sitten vähenemässä. Tieto perustuu kalastuksen yhteydessä vahingossa saatuihin haisaaliisiin, lähettimillä merkittyihin haihin sekä haista tehtyihin havaintoihin. Laskentaan liittyy siinä määrin epävarmuustekijöitä, että osa ennusteista näytti kannan laskua, osa kannan nousua.
Hyvä, että tutkijat ovat rehellisiä ja kertovat, että ovat epävarmoja. Tavallista rantauimaria kuitenkin pelottaa. Tänä vuonna Perthissä hait ovat tappaneet kaksi ihmistä, ja muutamat ovat lisäksi selvinneet puraisulla. Valkohait rauhoitettiin vuonna 1997, ja vuoden 2000 jälkeen Perthissä ne ovat napanneet 14 ihmissuupalaa. Ennen tätä 90 vuoden aikana vain kaksi menehtyi. Ilmeisesti muiden haiden tilillä on sitten vielä muita uhreja.
Onko tämä paljon vai vähän? Suhtautuminen haihin jakaa mielipiteitä. Meillä yllättäen Juha on tässä kysymyksessä vähemmän vihreä ja kannattaa haiden hävitystä. Ennen rauhoitusta niitä lahdattiin satoja vuosittain. Minä asetun tässä kysymyksessä hiukan haiden puolelle. Pakkokos sinne mereen on mennä, kun uida voi altaassakin. Harmi tosin kulttuuriin kuuluvan surffiharrastuksen puolesta. Surffikoulun pitäjä Keith on tullut meille tutuksi, ja hänellä business on varmasti nyt aivan jäissä. Tytärkään ei ole viime viikkoina hinkunut surffaamaan kuten yleensä. Tämä on vaikea ja myös hiukan tabu aihe. Perthiläiset eivät välttämättä halua siitä keskustella, koska pelkäävät sen pelottavan pois turisteja.
Hyviä uutisiakin viikkoon on sisältynyt. Kävin selvittämässä täällä kertyneiden eläkevarojeni kohtaloa. Olin ajatellut ostaa niillä hyvän auton Englannissa, mutta sainkin kuulla, että ne jäävät tänne, koska olen pysyvä asukas. Olin ollut siinä uskossa, että viisumimme vanhenee viidessä vuodessa, mutta ei, se onkin elinikäinen eikä silloin eläkerahoja saa mukaan. Tulee Englannissa auto sitten hiukan vanhempaa vuosimallia. Toisaalta on sitten vapaalippu takaisin Australiaan, myös mukana olleille lapsukaisille, mikä voi olla heille hyvä mahdollisuus.
Näissä kahdessa vuodessa on ollut niin paljon hyvää, että paluumahdollisuus tuntuu mukavalta, vaikka ei toteutuisikaan. Kauhuissani olen lukenut Hesarista keskustelua, miten päivystyksissä koetaan huonoa kohtelua. Haloo Suomi, hyvä käytös ei maksa mitään. Siinä meillä on australialaisilta opittavaa. Täällä kyllä palvelukulttuuri toimii, missään ei kohtaa tylyä käytöstä, etenkään terveydenhuollossa. Aurinko paistaa lähes joka päivä, kylmänäkin aikana, ja taivas on uskomattoman sininen. Jotakin siitä tarttuu ihmisten mieliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti