Kotona taas

Viisi viikkoa Euroopassa ja nyt kotona Perthissä taas. Matka oli hyvä, mukavaa Suomessa tavata sukulaisia ja ystäviä, mutta voi miten ihanaa olla kotona taas. Ymmärrän kyllä kaikkia, jotka päättävät elää loppuelämänsä Australiassa. Taivas on niin kirkas, luonto eukalyptuksineen ja papukaijoineen ihmeellinen ja sitten  se 'no worries'-asenne. Heti eilen tänne päästyäni aloin katua, että olen irtisanoutunut työstäni. Ensi viikolla tapaan esimieheni, ehkä kerron hänelle, että kadun. Ehkä he haluavat pitää minut täällä, ehkä.

Tallilla on erityisen ihanaa. En tiedä ihanampaa ympäristöä, vaikka se on oikeasti varsinainen kaaos. Kuva yllä kertoo tunnelmasta. Yksi M'lissin noin seitsemästä kissasta katolla tänään. Hiiret ovat silti vallalla, meidän vajassa rehut täynnä hiirenpapanoita. Ricci-hevonen oli selvästi kaivannut meitä ja niin iloinen, kun eilen palasimme. Se ilmaisi sen osoittamalla, mistä kaikkialta kutisee, kun hoitajat ovat olleet poissa rapsuttamasta ja harjaamasta.

Täällä minä vaan kirjoitan hevosen kutinoista, vaikka terroristit tappavat ihmisiä ja maailma on kauhea. Mitä sitten voi tehdä? Kai hoitaa vaan oman paikkansa niin hyvin kuin voi. Luin äsken tyttäreni todistusta ensimmäiseltä puolelta vuodelta. Täällä oppilaat saavat sanalliset arviot kaikesta mitä tekevät. Oli mukavaa luettavaa; tytär on tehnyt parhaansa ja ollut hyvä toveri muille oppilaille.

Töihin oli myös mukava palata. Sielläkin oli kaivattu ja tuntui, että sain nopeasti kiinni asioista. On kiinnostava tilanne: yliopistossa sekä iso organisaatiouudistus että curriculumin muutos meneillään. Yritän olla notkea kuin tuo kissa katolla ja ymmärtää, mikä on tärkeintä tässä ja nyt.