Blogi on unohtunut vähäksi aikaa; nyt pitää kuitenkin kirjoittaa, kun on ollut niin mielenkiintoista.Olen ollut Kiinassa edistämässä yleislääketiedettä. Meidän yliopisto, UWA on jo useamman vuoden pyrkinyt yhteistyöhön Shanghain yliopiston kanssa. Tällä kerralla pääsin dekaanin mukaan puhumaan yleislääkärin työstä osana terveydenhuollon järjestelmää.
Kiina käyttää terveydenhuoltoon bruttokansantuotteesta vain n. 4 %, kun OECD-maiden keskiarvo on n. 10 % (ja sitten USA saa vakuutuksineen menemään 18 %, mutta se onkin toinen tarina). Kiinan talouskasvu on ollut niin kiihkeää, että vaikka osuus kansantuotteesta ei ole noussut, rahaa on riittänyt terveydenhuoltoonkin ihan mukavasti. Nyt kuitenkin kasvu hiipuu ja siksi järjestelmältä vaaditaan tehokkuutta. On siis satsattava toimivaan perusterveydenhuoltoon.
Kiinan terveydenhuoltojärjestelmä vaikuttaa moninaiselta ja hiukan kaoottiselta. Aikaa potilaille on vähän, erikoislääkärille voi hakeutua suoraan. Kun järjestelmä ei toimi, potilaat ovat vihaisia ja useita lääkäreitä tapetaan vuosittain työssään. On Community hospitals ja General hospitals. Jälkimmäiset ovat hyvin kehittyneitä spesialistilaitoksia. Sellaisessa olimme puhumassa; sairaala näytti ihan vastaavalta kuin Suomessa.
Kaikenlaisia jänniä juttuja: hisseissä matot, jotka vaihdetaan joka päivä. Niissä lukee päivän nimi. Jos on päivystänyt oikein paljon, eikä muista mikä päivä on, voi käydä hississä katsomassa. Ja vessat: reikä lattiassa, ei paperia.
Pääsimme käymään geriatrisella vuodeosastolla, joka oli erityispaikka vanhoille ansioituneille puolueen jäsenille. Osastolla oli myös geriatrinen tehohoitoyksikkö. Huh huh, siellä pidettiin koneissa hengissä ihan satavuotiaan näköisiä sankareita. Ihan pahaa teki, ja heti piti ottaa puheeksi hoidon rajat ja keskustellaanko sellaisista asioista. Kunnioitus näitä sankareita kohtaan on niitä suurta, että ilmeisesti aika paljon resursseja laitetaan elämän pitkittämiseen.
Pidimme luennot englanniksi ja ne tulkattiin kiinaksi. Meillä oli tulkkina nuori lääkäri Howard, joka oli asunut pari vuotta USAssa , puhui hyvin englantia ja erikoistuu kardiologiksi. Kiinalaislääkärit tekevät kovasti töitä ja osa heistä oli luennoilla aika väsyneitä, iloinen kuorsaus kuului takarivistä. Osa kuitenkin vaikutti todella innostuneelta aiheistamme, teki kysymyksiä ja toivoi yhteistyön jatkumista.
Sitten iltaohjelma: molempina iltoina syötiin erittäin hienoissa paikoissa kanslerien ja huippukirurgien kanssa. Kiinalaisten illanviettotapa on jännittävä. Kesken aterian hypähdetään vähän väliä ylös ja lähdetään kilistelemään laseja toiselle puolelle pöytää. Ensin isäntä käy tervehtimässä tällä tavalla kaikkia vieraita ja sitten vieraiden odotetaan tekevän samanlaisia pyrähdyksiä. Ensimmäisenä iltana tämä tapahtui riisiviinan kanssa. Onneksi tasa-arvo ei ole edennyt vielä niin paljon, että naisten pitäisi osallistua kaikkeen. En juonut riisiviinaa. Tunnelma on riehakas, naurunremakkaa ja hypähtelyä. Väittäisin, että iltaohjelma oli päiväohjelmaa vaativampaa.
Matkan kohokohta oli, kun menimme tutustumaan paikalliseen toimintaansa aloittamassa olevaan terveyskeskukseen. Tuskin olimme sisään päässeet, kun ensimmäinen potilas kärrättiin sisään pyörätuolilla. Pidimme sitten australialaisen maalaislääkärikollega Peterin kanssa eräänlaisen ’master classin’, yhdessä näytimme, miten yleislääkäri kohtaa potilaita, tutkii, diagnosoi, kuuntelee, tukee. Kiinalaisilla yleislääkäreillä on vain kolme minuuttia per potilas, ja jopa sata potilasta päivässä. Siinä kyllä riittää kehitettävää.
Lääkärintyö Kiinassa vaikutti aika samanlaiselta kuin missä vaan. Molemmat potilaat olivat n. 70 v, ja vaikka he olivat hoikkia ja hyväkuntoisia, molemmilla oli diabetes. Käytiin sitten läpi diabeteksen ja liitännäissairauksien hoitoa. Kumpikin otti vastaanoton lopuksi esille vielä muita asioita: herralla oli perhehuolia ja rouvan elämä tyhjää, kun lääkäri oli kieltänyt Tai-Jin. Molemmat potilaat poistuivat tyytyväisinä, kun olivat kerrankin tulleet perusteellisesti kuulluiksi.
Esimieheni dekaani esittelee hyvää terveydenhuollon järjestelmää.
Tiistain matto hississä, systeemi toimii.
Kiinassa hoitajilla on edelleen hilkat päässä ja tämä kaarti pitää hyvää huoltaa vanhoista puoluesankareista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti