Koulua ja kulttuuria

Kolme viikkoa koulua ja kohta kolme kuukautta oleskelua uudessa maassa. Olen kiitollisella mielellä, koska tämä muutos näyttää menneen aika mukavasti. Nuoriso ei vaikuta traumatisoituneen siitä, että heidät on kielipuolina pudotettu tähän outoon ympäristöön. Hehän todennäköisesti pääsevät vähitellen kulttuuriin sisälle ihan eri tavalla kuin me keski-ikäiset.

Koulu vaikuttaa helpommalta kuin suomalainen, vaikka kuria pidetään tiukemmin. Oppiaineita on vähemmän, toisaalta ne ovat jossakin määrin ehkä enemmän ajassa kiinni kuin Suomessa. Tuomas opiskelee applied IT:tä, joka vaikuttaa mielekkäältä. Kaikkea, mitä voi tehdä tietokoneiden kanssa, graafisen suunnittelun alkeita, tehtäviä, joissa pitää ottaa erilaisia hyötyohjelmia käyttöön. Koulu on ilmeisesti aika paljon sitä, että annetaan tehtäviä ja autetaan niiden tekemisessä. Sellaista, että opettaja opettaa, on vähemmän kuin Suomessa.

Perinteisiä kirjoja on käytössä vähän, sen sijaan kannettavat tietokoneet on kaikilla. Jos ei ole omaa, niin koulusta saa Macin. E-kirjoja on käytössä monessa oppiaineessa ja Internettiä hyödynnetään koko ajan. Läksyjä on paljon, kaikenlaisia harjoitustöitä ja niihin kohdistuu myös aika paljon painetta. Katriina on jättänyt jopa muutamana iltana tallille menon väliin läksyjen takia.

Juha edelleen miettii, miten integroitua työelämään täällä. Lääkärinoikeuksien saaminen on ison työn takana. Saattaa olla, että jotakin tekemistä löytyy vakuutusyhtiöistä tai työterveysalan yrityksistä. Kaikki samat ongelmathan, työkykyasiat, työhön paluun tukeminen yms ovat täälläkin olemassa, niitä vaan ratkaistaan enemmän yksityisten yritysten avulla, koska maa on läpikotaisin oikeistolainen. Toisin sanoen julkisella sektorilla ei ole työpaikkoja sillä lailla kuin Suomessa.

Koska Juhalla on aikaa, hän touhuaa kulttuuriasioissa. On alkanut soittaa sekä ostelee kirjoja, oli äsken kuuntelemassa kirjailijoita. Huomenna menemme Stingin ja Paul Simonin yhteiskonserttiin. Tuomo Prättälä musisoi täällä ensi viikolla, mutta lippuja ei enää saanut.

Vaikka Perth on kaukana kaikesta, omaa kulttuurielämää on, teatteria, juhlaviikkoja, konsertteja. Viime viikonloppuna täällä oli puisten jättiläisnukkien tapahtuma, jota oli katsomassa 1,2 miljoonaa ihmistä. Kaksi valtavaa puunukkea liikuskeli kaupungilla ja liitti kaupungin tarinaansa, jota on esitetty aikaisemmin ainakin Lontoossa, Pariisissa ja Santiagossa Chilessä. Onhan tässä seikkailussa sellaista Liisa Ihmemaassa-tunnelmaa. Tuo kuva on seinä nuorten koulussa.